Vieraskirjoittajalta: Time is his everything

Kesän uuvuttama bloggari päätti estää blogin kuoleman haamukirjoittajan avustuksella. Onneksi vieraskirjoituksen takaa löytyy kuitenkin henkilö, joka tunnustaa samaa popuskontoa bloggarin kanssa. Ja hei, te lukijoista parhaat, kommentoida saa tuttuun tapaan! Pidemmittä puheitta, päästetään Hulmerist-nimellä esiintyvä mysteerikirjoittaja ääneen!

Time is his everything

Tour de Francen tärkeä aika-ajoetappi on alkamassa kahden tunnin päästä. Garmin-Slipstreamin lontoolaispyöräilijä käy vielä Twitterissä. Kirjoittaa sinne "Time is my everything".

Ian Brownin biisi! Sattumaa? Ei.

Eikä sekään ole sattumaa, että tämän kesän Le Tourissa on pyöräilijä Bradley Wigginsin brittikannattajien Union Jackin "Wiggo"-tekstin o-kirjaimena klassinen target-merkki.

Lontoossa kasvanut, mutta sittemmin myös Manchesterissä asunut Wiggins, 32, on mod.

Tie on klassinen. Nuorena hän seurasi uteliaana jalkapallokatsomoiden tennarikulttuuria. Sitten tuli Oasis. Ja Paul Wellerin 90-luvun puolivälin kova soolotuotanto. Uusien bändien kautta löytyi vanhempaa musiikkia. The Stone Roses, 60-luvun bändit, soul. Ja löytyi Wigginsin kohdalla muutakin. Kokonainen alakulttuuri. Vaatteet, hiustyylit, kitaransoitto.

Sittemmin Wiggins on puhunut haastatteluissa paljon musiikista, esiintynyt The ModCast-podcastissa, suunnitellut oman Northern Soul -henkisen pyöräilypaidan (Wiggins Casino!), teetettänyt mod-vaikutteisen satulan pyöräänsä ja antanut nimensä Fred Perryn pyöräilyvaikutteiselle paitamallistolle.

Mutta pyöräilyllä ja mod-kulttuurilla ei Wigginsin tapauksessa ole varsinaista yhteyttä, vaikka maantiepyöräilyä onkin esteettisyytensä, etenkin vanhojen pyöräilypaitojen, kautta pidetty mod-urheilulajina. Pyöräily on pikemminkin tullut hänen ammattilaispyöräilijäisältään, vaikka Wiggins kasvoikin lopulta vain äitinsä kanssa.

Wiggins voitti uransa alkupuolella kolme olympiakultaa ratapyöräilyssä, viimeksi Pekingissä 2008. Sen jälkeen hän on satsannut maantiepyöräilyyn. Nyt hän on rikkaimman pyöräilytallin Team Skyn ykkösajaja. Sunnuntaina (22.7) hän todennäköisesti ajaa Pariisiin legendaarisen Tour de Francen ensimmäisenä brittivoittajana.

Silloin kypärän alla ei tosin enää ole Paul Wellerin inspiroimaa hiustyyliä, vaan lyhyempi mod-tukka. Se oli Team Skyn käsky. Pidemmät hiukset olisivat liian painavat ja vähän hengittävät pitkien etappiajojen vuoristo-osuuksilla.

/Hulmerist

Fred Perry X Bradley Wiggins, kuva Fred Perry via modculture.com

Blur vuonna 2012 ja yksi itkevä bloggari

Nonni, tässä se nyt on, Blur, kesä 2012 ja uusi, eilen virallisen ensi-iltansa saanut kappale. Ja täällä lisäksi yksi kylmien väreiden sulostuttamaa onnenitkua itkevä bloggari. 

Lontoon olympialaisten päätöskonsertin esitystä silmällä pitäen tehdyssä Under The Westway -kappaleessa on paljon samaa ihanuutta kuin yhtyeen brittipopin kulta-ajan tunnarissa, For Tomorrow -klassikossa. Siis paljon tunnetta siitä, että ihan sama, mitä on ollut tai mitä on tuleva, juuri nyt on hyvä ja oikein.

Damon ja piano, Dave ja pikee, Grahamin taustalaulu, Alex ja hurmurihiukset. Niin onnellista, tuttua, turvallista ja niin oikein.

Eipä sitä ihminen onneen paljoa tarvitse, yhden pienen Blur-hetken vain.

This Is England @ TV2

Kesälomalainen täällä, hei! Mukanansa muistutus TV2:n This Is England -kesästä, ihan viime minuuteilla itse asiassa. Kakkonen kun näyttää ihan just kohta ensimmäisen osan This Is England -elokuvan (jonka Yle esitti jälleen viikko sitten) jatkosarjasta, This Is England '86. Heinäkuu on siis omistettu neliosaiselle '86 -sarjalle, elokuussa saadaan seurata brittinuorten elämää vielä pari vuotta myöhemmin, kun samainen kanava näyttää myös This Is England '88 -sarjan. Suosittelen, enkä ainoastaan komistus Gilgunin vuoksi. Hyvä Yle!

Kuva Ylen sivuilta

This Is England TV2 maanantaisin 25.6. - 23.7.2012 klo 22.05 ja 13.8. - 27.8. klo 22.35.

The View ja uusi How Long -single

Vau, skotlantilainen The View julkaisee heinäkuussa neljännen levynsä! Ensimmäinen singlejulkaisu tältä indiesöpöläisten Cheeky For A Reason -nimeä kantavalta albumilta on How Long, jossa ainakin minusta on ainesta kesän tunnariksi.

Mikään jännittävä seikkailu kyseinen kappale ei ole, vaan ihan vain sellainen tiukasti indiemitoissa pysyvä, tasaisen varmasti ja tutustikin eteenpäin kulkeva rykäisy. Mutta yhtyeelle ominaisesti kiva sellainen. Mitä tuumaavat lukijat? Ainakin yhtyeen edellistä Bread and Circuses -albumia on ihasteltu blogissa yhteistuumin.

Kuvia, kuvia, lisää kuvia!: Saturday's Kids

En koe tarpeelliseksi hankkia itselleni jokaista mielenkiintoista vastaan tulevaa kirjaa, mutta Darren Russellin vastikään ilmestynyt Saturdays's Kids -valokuvakirja vaikuttaa juuri sellaiselta, joka olisi mukava omistaa. Kirja kun kertoo Russellin räpsimin aikalaiskuvin sen, mistä 70 - 80-luvun vaihteen mod revivalista oli kyse. Tyyliä, asennetta ja nuoruuden viattomuutta lupaillaan ainakin. Koska rakastan inspiroivia kuvia, uskallan veikata, että kirjaa kyllä tulisi ihailtua hintansa edestä.

Ja nyt on tietenkin pakko kuulla tämä:

Tulossa: Volter - No Return

Kiinnostukseni tamperelaista Volteria kohtaan heräsi ennen kuin ehdin kuulla yhtäkään yhtyeen kappaletta. Toisin sanoen heti, kun olin nähnyt yhtyeen toisen osapuolen omasanaisen näkemyksen yhtyeen tekemisistä:

Omista mieltymyksistäni ja historiastani johtuen brittivaikutteita musiikissamme on äärimmäisen paljon, erityisesti The Bees, The Coral, The Zutons, Last Shadow Puppets ja muut Miles Kanen tekemiset, puhumattakaan kaikki ne hienot 60-luvun brittibändit. Kaikki toivottavasti kuuluvat jollain tavalla lauluissamme. 

Itselleni ilmeisesti jo vuosia kasassa ollut Volter on aivan uusi nimi. Toisaalta, ihmekös tuo, sillä yhtye on vasta julkaisemassa debyyttikokopitkäänsä. Elokuun 22. päivä ilmestyvän No Return -albumin ensimmäinen single on tämä Ghost Town. 

Vaikka tanssilavatunnelmasta muistutteleva rautalankakitara aluksi pikkuisen hämmentääkin, huomaan silti nopeasti tykkääväni kappaleesta, kuuluhan sen ytimessä taidokkaasti toteutettu, kauniin haikea nostalgia. Lisäksi kappaleen melodia on kiva ja mieleenpainuva. Musiikkihistorian erilaisten perinteiden kuuluminen ei tee kappaleesta lainkaan tylsää, vaan nimenomaan kiinnostavan, jännittävän ja jopa ajankohtaisen. Onhan pop- ja rock-klassikoita arvostava musiikin tekeminen ollut taas kovastikin esillä viime aikoina.

Koska selvästikin tykkään Volterin omaperäiseltä kuulostavasta jutusta sekä ajatuksesta musiikkinsa takana, en voi olla innostumatta yhtyeen tekemisistä. Kun tiedän, että yhtyeellä on jo jonkin verran kokemusta ja tekemisistään silmissäni oikeanlainen visio, uskallan toivoa levystä vähintäänkin kiinnostavaa. 

(Tyyli)-idoleita: Liam Fray

Juu, kyllä, kaikki tyyli-ihastukseni ovat poikia - ja artisteja. The Courteeners -nokkamies Liam Fray pitänee yhdessä etunimikaimansa kanssa hallussaan tietokoneeni kuvahakukuninkuutta. Mies on niin komea, että heikottaa ja niin tyylikäs, että oma tyttöys pistää harmittamaan. Siellä se tyylikkyys majailee, Manchesterissa. Ja hiuksissa.

Kuva