Olen viettänyt viikonloppua oman mukaavuusalueeni ulkopuolella hektisessä urheiluympäristössä Muoniossa. Onneksi minun ei talkoolaisena tarvinut kiertää seikkailukisan liki 300 kilometrin reittiä tunturimaastossa pyöräillen, juosten, meloen ja rullaluistellen. Maratonjuoksu tunturissa korkeuskäyrien vilinässä olisi ollut vähän liikaa. Varsinkin liki 200 kilometrin pyöräilyetappien päälle. Leppoisaan hölkkäilyyn ja fiilispuolimaratonailuun tottuneelle tuollainen multisporttailu on kyllä aika nounou. Itse tyydyinkin nostalgisoimaan tunturin juurella Pallaksen ympäristöä, tuota lapsuuteni talvilomailun ykköskohdetta.
Aamuyö kostean sumun peittämässä tunturissa rastien perässä juosten ei vastaa minun mielikuvaani täydellisestä perjantaista. Onneksi sain pysytellä siistissä sisähommassa kisablogin ja -päiväkirjan päivittelijänä. Kaikkeen sitä joutuu, kun perhepiiristä löytyy seikkailu-urheiluhullua porukkaa. Mutta niin, hulluhan ei ole se, joka järjestää, vaan se, joka osallistuu. Ja tulee vielä 24 maastotunnin jälkeen yhtenä kappaleena maaliin asti. Huh huh.
Aikamoisissa maisemissa saivat sekopäät tämän vuoden AC24-seikkailukisassa painaa. Yötön yö - kirjaimellisesti sellainen - on pehmentänyt pääni. Siksi tällainen linjasta poikkeava sporttivartti tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti