I need to know are you the one, are you the one?

Myönnän kirjoittavani tänne suhteellisen itsekkäistä syistä. Jotta en tukehtuisi tukahtuneisiin tunteisiini. 

Jossain vaiheessa elämääni huomasin jääväni tunteellisuuteni kanssa yksin tai siis kaksin milloin minkäkin pop-kappaleen kanssa. Lopulta olin vastareagoitunut ja haluton jakamaan ylipäänsä mitään itselleni tärkeitä asioita kenenkään kanssa. Niinpä olennaiseksi osaksi noiden asioiden tärkeydessä muodostui niiden yksityisyys. Se, että asetuin niiden kanssa yksin muuta maailmaa vastaan. Pop-musiikin kouluttamana psykologina nimeän tuon vaikka The Electric Soft Parade -syndroomaksi. 

Asioiden jakaminen tänne on tuntunut kuitenkin äärettömän onnelliselta. Olen onnistunut huijaamaan itseni uskomaan, että olen jollain tavalla näkyvämpi ja enemmän totta jos kirjoitan pop-musiikin turmelemasta tunne-elämästäni oikeasti jonnekin. Erityisen hyvältä kirjoittaminen tuntuu jos huomaa tulleensa itselle tärkeiden asioiden kanssa kuulluksi. Potenssiin kolme onnellista se on silloin, kun tuo kuulluksituleminen poikii vielä uuden suosikkiyhtyeen.

Koska ankara blogimaailma painostaa muotibloggareita kertomaan, onko esitelty tuote blogin kautta ilmaiseksi saatu vaiko itse hankittu, koen minäkin hyödylliseksi tässä yhteydessä mainita, että tieto tästää Stornowaysta on siis saatu blogin kautta, ts. lukijalta. Kiitokset siis sinulle, joka rohkenit sähköpostitse tunnustaa kanssani samaa musiikillista aaltopituutta. Vakuutuin aaltopituuksien yhteneväisyydestä itse asiassa niin paljon, että uskaltauduin viestisi perusteella veikkaamaan mainitsemastasi, mutta itselleni vieraasta Stornowaysta aika mieluisaa kuuntelukokemusta. Yhtyeestä tuli kuin tulikin minulle kesän tapaus.

Voi ihmiset, lukekaa, kirjoittakaa ja olkaa asioista samaa tai eri mieltä. Ja kertokaa se. Sillä tavoin voi löytää jotain hienoa. Voi voi, miten olin onnistunut päästämään tällaisen ohitseni?

Otsikko: Stornoway - I Saw You Blink