En varmastikaan ole ainoa, joka kiilauttaa Vuoden parhaat levyt -listallensa Delay Treesin syksyllä ilmestyneen debyytin. Levyn ensimmäiseksi videobiisiksi lohkaistu Cassette 2012 puolestaan voisi löytyä Vuoden kivoimmat kappaleet -listalta. Tämän visualisoinnin näkemisen jälkeen kappale vaatii kyllä sen verran kovasti tulla kuulluksi suurkaupungin humussa, että löytyy myös viikonlopun Matkalla-listalta. Videon Tokio-tunnelmia ei nyt tähän hätään ole tarjolla, joten Berliini saa luvan kelvata.
Levyllä on joitain erinomaisia biisejä, mutta kokonaisuutena se ei ole minun korviini kuulostanut ihan niin hyvältä kuin toivoisin. Ei kuitenkaan sovi valittaa, hienoa kun joku jaksaa tehdä tuollaista musiikkia täällä hyisessä pohjolassa.
VastaaPoista:) Itse olen ollut jotenkin todella vaikuttunut levyn tunnelmasta. Todellakin ihanaa, että tuollaista tunnelmointia tarjoillaan. Olen itse vähän jäyhä innostumaan uusista jutuista, joten tämä levy on onnistunut olemaan vähän sellainen jäänsärkijä.
VastaaPoistaMyöhäiskommentti! Mutta nyt on kyllä pakko, koska Delay Treesin levy on minusta ihan uskomattoman hieno. Kuuntelin sitä läpi syksyn enemmän kuin mitään muuta, ja vieläkin jaksan. Siellä on jotain sellaista surun ja toivon sekoitetta, joka tuntuu niin järjettömän kauniilta ja johon en ollenkaan kyllästy. Ja juuri tämä Cassette 2012 saa joka kerta alkaessaan aikaan halun sekä hymyillä että hyppiä. Aiheuttaa oudosti onnellisen olon se laulu. Ihmisjoukkojenkin keskellä, olen kokeillut!
VastaaPoistaTotta, levy on hieno. ja hei, aivan samanlaisia tunteita Casette herättää täälläkin. Testasin tosiaan laulun myös Berliinin ihmisvilinässä. Toimii! Taianomainen tunne, kun voi katsella ihmisiä tällaisen musiikin läpi. Näytin varamsti ihan urpolta sellainen tyytyväinen hymy kasvoilla ja kuulokkeet korvilla :)
VastaaPoista