Yksi minua viime vuosina suurimmin surettaneista musiikkimenetyksistä on ollut sheffieldiläisen Little Man Tate -yhtyeen poistuminen keskuudestamme. Mikä saa tällaiset bändit lopettamaan? Äärimmäisen harmillista.
Yhtyeen mainiot julkaisut, vuoden 2007 About What You Know ja vuosi myöhemmin ilmestynyt Nothing Worth Having Comes Easy, ovat viikonloppujeni vakkarilevyjä, jotka sopivat erityisen hyvin soittoon taas tänään, kun The Libertines -ikävä painaa ja kun tuon Pohjoisen indieskenen selviytyjän, Arctic Monkeysin uutukaisen odottamiseen ei meinaa maltti riittää. Mutta silti haluaisi harmittomasti vähän jammailla. Tämä saattaa piskuisen helpottaa. Ihanan perinteistä. Mutta voi hitsi, nyt näitäkin on ikävä, quality blokes!
Vaikuttaa aika erinomaiselta tapaukselta tämä, tutustuin bändiin männäviikolla kun uuden musiikin puutteessa surffasin Last.fm:ssä etsiskelemässä. Harmillista että ovat jo poistuneet keskuudestamme!
VastaaPoistaVoi kyllä, harmillista tosiaan! Itse tykkään tosiaan yhtyeestä kovasti. Ei mitään järisyttävän erikoista, mutta paljon kivoja biisejä ja semmonen erinomaisen kepeä meno. Aika klassista, tämmöselle löytyy minun elämästä aina kysyntää, eikä tämmöstä minusta ole koskaan liikaa :)
VastaaPoistaNiinpä, onneksi kaiken ei aina tarvitse olla järisyttävän erikoista ja mullistavaa, joihinkin päiviin kiva ja kepeä vaan sopii paljon paremmin. :)
VastaaPoistaNo eipä niin! Sellainen perus hyvä, turvallinen ja aina luotettava tuntuu olevan niin kovin aliarvostettua nykyään, kun tuntuu, että aina pitäisi pystyä shokeeraamaan ;)
VastaaPoistaUskoisin että toinen levy myi todella vähän, mikä todennäköisesti oli lopettamisen suurin syy. Mikään vaikutusvaltainen mediataho ei ottanut bändiä missään vaiheessa omakseen, melkeinpä päinvastoin. Ehkä osasyynä oli Arctics-hypen kääntyminen muita aikalaisia vastaan. Yhtye oli mielestäni vähintään yhtä perushyvä brittipoppihengen säilyttäjä kuin vaikkapa Brother, mutta eivät saaneet koskaan vastaavaa hypeä osakseen. Sääli tietysti. LMT:ssähän riittää tykkäämistä jopa albumien ulkopuolelle; Boy in the Anorak, Jenny Put the Record on, What? What You Got? ja niin edelleen.
VastaaPoistaMinäkin olen aian pitänyt yhtyettä vähintäänkin sellaisena perushyvänä, jopa ihmetellyt vastaanoton vaisuutta. Ehkä Arctics-hypen syttyminen tosiaan vei silloin paljon huomiota muilta kitarabändeiltä. Onneksi yhtyeessä on kyse kuitenkin sen verran ajattomasta menosta, että tälläi kontekstista irrallaankin musiikki toimii.
VastaaPoistaEhkä yhtyeen voi nähdä hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka etenkin Britanniassa yhtyeiden suosiossa ja niihin liittyvässä vouhotuksessa on usein kyse niin paljon monesta muustakin jutusta kuin vain musiikista. Brother on onnistunut saamaan juuri tuon vouhotuksen syttymään, se näyttää vievän aika kovaa vauhtia eteenpäin, vaikka se levykin ilmestyy vasta kesällä.