kuva kuva
30.7.2011
29.7.2011
Perjantai-biisi: The Great Escape
Jos olisin kirjoittanut blogia tammikuussa 2009, olisivat blogin sivut täyttyneet suurin tuntein varustetuista Miia sydän The Rifles -hehkutuksista. Yhtyeen tuolloin ilmestynyt kakkoslevy The Great Escape vei nimittäin hetkeksi merkityksen kaikelta muulta.
Ei minusta edelleenkään ole mitenkään kiusallista nimetä kyseistä levyä ympäripyöreästi "yhdeksi 2000-luvun ekan vuosikymmenen parhaaksi brittipop-levyksi". Kivoista biiseistä koottu kiva kokonaisuus, joka varsin onnistuneesti edustaa tällaista peruselementteihin nojaavaa uudempaa brittipoppia.
Vaikka ne kuumimmat tunteet ovatkin parissa vuodessa laantuneet, niin kyllä minä tästä levyn nimikappaleesta - ja sen kertsistä! - pystyisin hekumoimaan pidemmänkin tekstin verran. Siivittäköön se siis tämän perjantain pakomatkaa arjesta.
Vaikka ne kuumimmat tunteet ovatkin parissa vuodessa laantuneet, niin kyllä minä tästä levyn nimikappaleesta - ja sen kertsistä! - pystyisin hekumoimaan pidemmänkin tekstin verran. Siivittäköön se siis tämän perjantain pakomatkaa arjesta.
On kuitenkin olemassa pieni mahdollisuus, että blogi vielä tulevaisuudessa täyttyy tunnerikkaista The Rifles -kirjoituksista. Yhtye nimittäin julkaisee 19.9 uuden Freedom Run -albuminsa.
Ja jos perjantaille ei vielä ole löytynyt sopivaa levyä, löytyy Great Escape Spotifysta.
Ja jos perjantaille ei vielä ole löytynyt sopivaa levyä, löytyy Great Escape Spotifysta.
28.7.2011
Päivän tunnelmat: Getting Away With it (All Messed Up)
Pääsenpä lainaamaan Graham Coxonia:
Manchester-klassikko, 2000-luvun pop-klassikko, tai ehkä jopa ihan pelkkä Klassikko isolla koolla. No minun puolestani Jamesin Getting Away With it (All Messed Up) voisi olla tätä kyllä. Loistava biisi ja muuten aika tarkasti kymmenen vuoden takaa.
26.7.2011
Onnellista: The Electric Soft Parade - Lily
En kestä, suosikkipoikani ovat täällä taas! The Electric Soft Parade on nuoruuteni suuri rakkaus, eikä ole lainkaan liioiteltua sanoa, että olen ikävöinyt yhtyettä suunnattomasti, onhan edellisestä julkaisusta jo nelisen vuotta. Tänään havahduin kuitenkin siihen, että yhtye on taas olemassa: uusi neljän biisin ep on ulkona, keikkakalenteriin on ilmestynyt merkintöjä, MySpace on päivittynyt ja huhut pitkäsoitosta saaneet vahvistuksen.
Vaikka brightonilaiset Whiten veljekset ovatkin ilostuttaneet ESP:n hiljaiselon aikana Brakesin riveissä, on minusta äärimmäisen ihanaa kuulla uutta tuotantoa nimenomaan ESP:ltä. Varsinkin kun se on niin yhtyettä itseään. Tämä on onnen päivä, jonka kunniaksi leikin hetken fanityttöä: kaivan kaapistani yhtyeeltä lahjaksi saadun teepparin ja teen muistoissani matkan vuoden 2002 syksyyn ja Brightoniin. Tämä on uskomatonta, ehdin jo luopua toivosta, että saisin jälleen kuulla Alexin ja Thomaksen laulavan juuri minulle. Mutta tässä se nyt oikeasti on, uusi minun lauluni. Ihana. Brightonin Teenage Fanclub?
Lily on uuden, 18.7 julkaistun A Quick One -ep:n aloitusraita. Koko ep kuultavissa täällä. Voi älkää enää jättäkö minua.
25.7.2011
Ai ai, tykkään sinusta taas, Noel
Sen jälkeen kun sain keväällä luettua Oasiksen ex-rumpali Tony McCarrollin Oasis: The Truth -teoksen, olen suhtautunut Noel Gallagheriin ehkä nihkeimmin ikinä. Harmillisesti. Tänään on kuitenkin pakko kompata Lauria ja Peteä ja tykätä Noelista taas. Miehen fiilikset vaikuttavat sentään aika lailla leppoisammilta tässä kuin Tonyn muisteloissa. Ihanan lempeää ja miellyttävää - ei mitään syytä olla tykkäämättä.
24.7.2011
23.7.2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)