Jos olisin kirjoittanut blogia tammikuussa 2009, olisivat blogin sivut täyttyneet suurin tuntein varustetuista Miia sydän The Rifles -hehkutuksista. Yhtyeen tuolloin ilmestynyt kakkoslevy The Great Escape vei nimittäin hetkeksi merkityksen kaikelta muulta.
Ei minusta edelleenkään ole mitenkään kiusallista nimetä kyseistä levyä ympäripyöreästi "yhdeksi 2000-luvun ekan vuosikymmenen parhaaksi brittipop-levyksi". Kivoista biiseistä koottu kiva kokonaisuus, joka varsin onnistuneesti edustaa tällaista peruselementteihin nojaavaa uudempaa brittipoppia.
Vaikka ne kuumimmat tunteet ovatkin parissa vuodessa laantuneet, niin kyllä minä tästä levyn nimikappaleesta - ja sen kertsistä! - pystyisin hekumoimaan pidemmänkin tekstin verran. Siivittäköön se siis tämän perjantain pakomatkaa arjesta.
Vaikka ne kuumimmat tunteet ovatkin parissa vuodessa laantuneet, niin kyllä minä tästä levyn nimikappaleesta - ja sen kertsistä! - pystyisin hekumoimaan pidemmänkin tekstin verran. Siivittäköön se siis tämän perjantain pakomatkaa arjesta.
On kuitenkin olemassa pieni mahdollisuus, että blogi vielä tulevaisuudessa täyttyy tunnerikkaista The Rifles -kirjoituksista. Yhtye nimittäin julkaisee 19.9 uuden Freedom Run -albuminsa.
Ja jos perjantaille ei vielä ole löytynyt sopivaa levyä, löytyy Great Escape Spotifysta.
Ja jos perjantaille ei vielä ole löytynyt sopivaa levyä, löytyy Great Escape Spotifysta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti