Sen jälkeen kun sain keväällä luettua Oasiksen ex-rumpali Tony McCarrollin Oasis: The Truth -teoksen, olen suhtautunut Noel Gallagheriin ehkä nihkeimmin ikinä. Harmillisesti. Tänään on kuitenkin pakko kompata Lauria ja Peteä ja tykätä Noelista taas. Miehen fiilikset vaikuttavat sentään aika lailla leppoisammilta tässä kuin Tonyn muisteloissa. Ihanan lempeää ja miellyttävää - ei mitään syytä olla tykkäämättä.
Luitko jo Noelin haastattelun NME:stä (linkki)? Samoista tapahtumista voi olla aina niin monta versiota, vaikea sanoa, kuka puhuu eniten totta.
VastaaPoistaMinun pää on kyllä onnistuttu saamaan pyörälle. Olishan se kiva tietää, miten kaikki ihan oikeasti on mennyt. Ehkä pitäisi vaan luopua mustavalkoisesta hyvä-paha -ajattelusta. Liekö joku ihmisen perustarve vai mikä, kun tuntuu, että aina pitäis osata konfliktitilanteessa valita puoli :)
VastaaPoistaTämähän niin sanotusti toimii. Vähän pelkäsin etukäteen että Noelin soolotuotanto olis mahtipontista mutta tyhjänpäiväistä. Kiva olla väärässä.
VastaaPoistaNo eikö! Itse olen vuosien varrella onnistunut synnyttämään aikamoisen luoton Noelin tekemisiin, enkä ihan hirvittävästi osannut pelätä. Mutta kyllä, mahtipontista mutta ehkä pikkuisen tyhjänpäivästä olisi varmaan ollut mahdollista saada. Ihanaa, että Noelilla tuntuu oikeasti olevan jotain tarjottavaa.
VastaaPoistaAi juu, toimiko Manicsit perjantaina?
Mulla ehkä usko vähän rapisi noin 10 vuotta sitten, mutta Oasiksen pari viimeistä albumia oli taas erinomaisia. Aiemmat näytöt huomioiden Noelilta on yhä lupa odottaa parempaa kuin Liamilta, joten nostaahan tämä tunnelmia lokakuun lähestyessä.
VastaaPoistaManicsit olisi saaneet toimia Wanajassa pitempäänkin! Keikka sujahti hetkessä ohi. Oli muuten aika samanlainen alku settilistalla kuin sillä sun näkemällä tammikuisella keikalla. Mitä itse tykkäsit?
No eikö! Tuollaista Manics-onnea olisi kokenut mieluusti pidempäänkin. Biisilista oli kyllä huikea. Valehtelematta jokaisen alkutahdin aikana jyrisi kehossa innostuksen ja onnen tunteet, vaikka joukossa olikin biisejä, joita en olisi vaatinut kuulla. Tai jotka olisin vaihtanut muutamiin omiin suursuosikkeihin. Mutta ihana keikka, tykkäsin hurjasti. Ja bändilläkin tuntui olevan hyvä fiilis.
VastaaPoista