No eiköhän tässä vihassa yksi protestilaulu saada aikaiseksi. Nimittäin siitä, kuinka vastustan elämää. Boikotoin! En nimittäin aio astua sinne enää jalallanikaan.
Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos joku lupaa, että Ian Brown tulee ja miksaa minunkin elämäni uuteen uskoon:
Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos joku lupaa, että Ian Brown tulee ja miksaa minunkin elämäni uuteen uskoon:
Manic Street Preachers: Let Robeson Sing (Ian Brown Mix) (2001)
En voi luvata miksausta tähän hätään. Omaa aspirinia voin kyllä lainata, kas tässä...
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=IpeJFVvwz6A&feature=related
"Too many protest singers, not enough protest songs"
VastaaPoista- Edwyn Collins -
Nyt olisi ihan oikeasti 1970-luvun lopun / 1980-luvun alkupuolen jälkeen otollisin aika oikeasti kantaaottavalle pop-musiikille. Punkille olisi tosiaan tarvetta. Missä se piileksii? Hip hop -puolelta voisi jotain odottaa, mutta eipä sieltäkään tule mitään fiksua.
Anonyymi: Voi miten hieno valinta aspiriiniksi! Kiitos tästä tsempistä, lääke toimii täälläkin :) Ehkä yksi parhaimmista 2000-luvulla tehdyistä biiseistä...
VastaaPoistaPeteP: Niinpä! Ja kun miettii, miten kovasti nyt olisi tarjolla juttuja ja epäkohtia, joihin voisi ottaa kantaa.. Ehkä pop-musiikista on tullut parin vuosikymmenen aikana niin leimallisesti viihdettä, että protestin ei oikein katsota istuvan sinne. Ja punk piileksii protesteineen ehkä sitten jossain pienissä piireissä ja muutaman kymmenen painoksen omakustanteissa.
Siis ihan oikeasti kannattais jonku nyt ryhtyä toimeen ennenku joku sydänsuruinen keski-ikäistyvä brittipoppari ehtii tässä elämän ja poikien vastaisessa protestissaan yhtään pidemmälle..