Brightonilaisen The Kooksin vuonna 2006 ilmestynyt debyyttilevy Inside In/Inside Out oli mulle heti ilmestyttyään tosi kova juttu. Kuuntelin levyä hullantuneena ja hillittömällä intensiteetillä muutaman kuukauden, kunnes väsähdin Luke Pritchardin pikkuisen uuvuttavaan laulutyyliin.
Kakkoslevy Konk (2008) ei sitten enää jaksanutkaan innostaa - siltä onkin tarttunut tälle elämän mittaiselle poppyhiinvaellukselle matkamusiikiksi ainoastaan ensimmäinen single Always Where I Need to Be. Muita lauluja en oikeastaan levyltä edes tunne.
Kakkoslevy Konk (2008) ei sitten enää jaksanutkaan innostaa - siltä onkin tarttunut tälle elämän mittaiselle poppyhiinvaellukselle matkamusiikiksi ainoastaan ensimmäinen single Always Where I Need to Be. Muita lauluja en oikeastaan levyltä edes tunne.
Kokemukseni mukaan The Kooks on yhtye, joka seilaa jossain ärsyttävyyden ja siedettävyyden rajoilla. Oikealla hetkellä toimii, väärällä raivostuttaa.
Mutta vaikka en enää mitään The Kooks -voimasoittoa siedäkään, kuulostaa Inside In/Inside Out silloin tällöin kuunneltuna aivan ihanalta. Kivoja biisejä, koukuttavia melodioita ja sopivasti jossain popin ja rokin välillä sekoileva tunnelma.
Mutta vaikka en enää mitään The Kooks -voimasoittoa siedäkään, kuulostaa Inside In/Inside Out silloin tällöin kuunneltuna aivan ihanalta. Kivoja biisejä, koukuttavia melodioita ja sopivasti jossain popin ja rokin välillä sekoileva tunnelma.
Kolmannen levynsä (Junk Of The Heart) yhtye julkaisee 11. syyskuuta, tämä ensimmäinen siltä julkaistava single Is It Me puolestaan ilmestyy viikkoa aiemmin. Ihan kiva biisi joo, mutta ei tämä mitään Naïven, She Moves in Her Own Wayn tai Eddie's Gunin kaltaisia muistijälkiä jätä.
No, annetaanko The Kooksille vielä mahdollisuus?
Jännittävä julkaisupäivä. 9/11'n 10.vuosipäivä ;) Ei ehkä mitään tekemistä asian kanssa mutta silti!
VastaaPoistaOoh! Ja minähän en tietystikään tällaista edes tajunnut.. Kymmenen vuotta jo? Hurjaa. Veikkaan kyllä sattumaa :)
VastaaPoista