Sunnuntait ovat jo lähtökohtaisesti suunnatonta alakuloa herättäviä päiviä. Mollivoittoisuutta lisää se, että joutuu ihanan viikonlopun jälkeen saattamaan ystävän kotimatkalle. Sinne meni, viikonloppuvieras takaisin Tampereelle.
Päämäärättömyyttäni sitten poikkesin Freda neljäkasiin, sunnuntai-iltapäivään kuuluvan refleksin ohjaamana vissiin. Eskapistinen viikonloppu huipentui tänään ranskalaiselokuvaan Le premier jour du reste de ta vie (Loppuelämäsi ensimmäinen päivä). Kyllä, nimen perusteella valitsin.
Eeppiseksi perhedraamaksi kuvailtu elokuva oli sopivinta juuri nyt ja melkein ihaninta ikinä. Tuollaista elämänmakuisuutta toivoisin tähän omaankin eloon. Paljon iloa, onnea ja naurua sisältänyt viikonloppu päättyi sitten kuitenkin kyyneliin. Surun- ja onnensekaisiin sellaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti