Tuomas Kyrö on kirjoittanut maanmainion kirjan nimeltä Mielensäpahoittaja. Teos on äärimmäisen nautinnollinen ja hauska lukukokemus ja täynnä mitä ihmellisimpiä mielensä pahoittamiseen kelpaavia syitä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi. Ja Kyrö on jälleen yksi syy - Juha Itkosen, Joel Haahtelan, Miika Nousiaisen ja Petri Tammisen lisäksi - rakastaa suomalaisia nykyprosaisteja. Mies-.
Jos minä olisin suomalainen nykyprosaisti, nais-, kirjoittaisin kirjan nimeltä Yleistäjä. Siitäkin tulisi äärimmäisen nautinnollinen ja tietystikin se olisi täynnä käsittämättömiä tapoja yleistää pienet yksityiskohdat totaalisiksi asiantiloiksi. Miksi mulle ei koskaan tapahdu yhtään mitään ja miksi olen aina yksin eikä kukaan koskaan tykkää minusta enkä yhtään tajua miksi aina epäonnistun ihan täysin vaikka kaikki muut aina onnistuu. Kyllä, kirjasta tulisi omaelämänkerrallinen.
Viimeksi eilen oli sellainen päivä, että olisin halunnut polkea jalkaa ja huutaa itkunsekaisesti: kaikki on ihan pilala, eikä misthään tule koskhaan mithään eikä tämä gradu valmistu ikinä emmie ossaa mithään. Kiitos kymmenpäisen graduseminaariyleisön, yleistäjä sisälläni pysyi hiljaa ja itkukohtaukselta vältyttiin, vaikka olo gradun valmistumisen suhteen olikin muiden palautetta kuunnellessa hetken täysin toivoton.
Näissä olotiloissa itsetuntoa nollaavan päänsisäisen äänen saa onneksi vaimennettua oikeanlaisella metelillä. Oasiksen Hello on jo vuosia toiminut yhtenä virallisena yleistäjän karkottimenani. Laulua kuunnellessa on yksinkertaisesti pakko ottaa itsevarma takakeno, työntää kädet takintaskuihin, nostaa nenä pystyyn ja huutaa It's good to be back! Lopputahdeille tultaessa sitä jo ihan huokuu itseluottamusta. Ehkä mie vielä joskus jossaki onnistun.
Yksi parhaista levyn aloitusraidoista koskaan ja ikinä.
Aika vakuuttava nykyprosaistinelikko - Nousiaiselta olen lukenut vain Vadelmavenepakolaisen, muilta tietysti kaiken. Mutta Kyröltä en jostain syystä ole lukenut mitään! Mielensäpahoittaja on ilman muuta kiinnostuslistalla, ja nyt toki myös Yleistäjä.
VastaaPoistaVoin kyllä suositella kaikille Petri Tammisen ystäville myös Mielensäpahoittajaa. Naurattaa juuri oikealla tavalla, kuten Tamminenkin. Todella hieno pikku kirjanen.
VastaaPoistaVadelmavenepakolainen oli minusta myös aivan huippu. Melkein uskallan kyllä sanoa, että Maaninkavaara yltää samaan. Kannattaa katsastaa jos VVP yhtään upposi. Varsinkin kun tuo Yleistäjä tuskin koskaan tulee kauppoihin, heh.
Eikös Mielensäpahoittaja ole pyörinyt radiossa kuunnelman muodossa?
VastaaPoistaKirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, pitääpä tsekata se!
Joo, kyllä vain pyöri. Ja ennen kirjaa nimenomaan. Kirja on kyllä ihan parhautta alusta loppuun, kannattaa antaa mahdollisuus. Hauska, mutta samalla jotenki mahtavan todellinen.
VastaaPoista