Suomalais-brittiläinen kuvittaja Sanna Annukka tuli ainakin musiikkiyleisölle tutuksi brittiyhtye Keanen toisen albumin, vuoden 2006 Under The Iron Sean ja siitä lohkaistun singlen Is It Any Wonderin kansien kuvittajana. Tarina kertoo, että yhtye oli nähnyt yhden Sanna Annukan varhaisen työn ystävänsä seinällä, ihastunut oitis ja ehdottanut yhteistyötä.
Sittemmin kuvittajan Kalevalaa ja suomalaista kansanperinnettä henkivä kädenjälki on suomalaisten arkiesteetikkojen riemuksi näkynyt Marimekon pesänrakennusrekvisiitassa ja Pauligin vuoden 2009 Juhla Mokka -rasiassa. Ja nyt, nyt Sanna Annukka on mennyt karkkipussiin! Yleensä minun arkeni kaunistuttajaksi riittää ihan vain pussin sisältö, mutta kyllä tällainen ilmestys karkkihyllyssä vetää suun maireaksi. Ihana on.
Sanna Annukan Fazerille suunnittelemaa pussukkaa löytää kaupoista syyskuusta joulukuuhun. Pussin kuosi koostuu kahdeksasta eri symbolista, joihin inspiraatio on löytynyt kuvittajan omista lapsuusmuistoista ja Marianne-brändiin liittyvistä merkityksistä, kerrotaan Fazerin sivuilla. Enää ei kuulkaas karkkipussit ole vain karkkipusseja, hammastahnatuubit hammastahnatuubeja ja deodoranttipakkaukset deodoranttipakkauksia. Ne ovat kauniita sellaisia, päivittäistavarakaupan vallannutta designia.
Vau mikä pussi! Noita ei varmaan ole sinisenä? Ne toffee-Mariannet ovat suosikkejani. (Ja tulikin mieleen, että pitäisi ehkä taas hamstrata niitä. Pelottaa, että koska se niiden rajoitettu myyntiaika loppuu...)
VastaaPoistaOlen varmaan joskus kuullut Keane-kansien syntyperästä, mutta en muistanutkaan sitä. Enpä toisaalta ole Keanea edes kuullut juuri ollenkaan... Aika jännää, luultavasti suht vähissä sellaiset ulkomaalaisyhtyeiden levynkannet, jotka ovat suomalaista tekoa.
Ei ole sinisenä :( Ovat muuten minunkin suosikkeja, onneksi näyttävät olevan nykyään vakiintuneita valikoimiin. Joskus lapsuudessa niitä sai vain laivalta. Nuo peruspunaiset on vähän noh, tylsiä. Nyt tuli hankittua muutama pussi ihan vain tuon kuosin takia.
VastaaPoistaNe Keanen levyn kannet on aivan super hienot. Muodostuivat sitten Sanna Annukan läpimurroksi. Kiva :) Tykkään kyllä siitä omaleimaisesta, vähän retrohenkisestä kädenjäljestä, joka SA:n toissä on.
Mulle Keanen eka levy on yksi hienoimmista musiikillisista kokemuksista. Pyhä teos, jonka hienous sai joskus kaiken muun tuntumaan mitäänsanomattomalta. Oman elämäni moderni klassikko. Tuo Under the Iron Sea on myös hyvä, varsinkin sellaisen menestyslevyn jälkeiseksi tuotokseksi. Siltä löytyy vielä samat melankoliat ja herkät tunnelmat kuin ensimmäiseltä levyltä. Noiden jälkeen yhtye sitten hylkäsikin minut ja alkoi hassuttelemaan ihan ihmeellisellä meinigillä. Kahta viimeistä levyä en vaan tajua.
Ai eivätkö siniset olekaan enää "limited edition"? Mikä helpotus! 80-luvun alkupuolella niitä taisi saada ihan lähikaupasta (Marimint-nimisinä), mutta sen jälkeen ei juuri tullut maisteltua, ennen kuin ne tekivät paluun silloin viime vuonna.
VastaaPoistaKeane meni tosiaan multa ohi, ihan samaan tapaan kuin Starsailor ja kumppanit. Mutta eipä tuo nyt hassummalta kuulostanut, kun spotifoin pari biisiä. Pitää testailla lisää joskus parempana aikana.
Apua, en nyt ole kyllä varma noista sinisistä. Tuntuu vain, että ovat olleet jo hyvän tovin myynnissä. Olisivatpa tulleet jäädäkseen, ovat ihan parhaita!
VastaaPoistaKeanilla oli eka levyllä juttuna se, että niillä ei ollut kitaroita eikä bassoa. Laulu, rummut ja koskettimet. Toimi livenä myös, Tavastian keikka kesällä 2004 oli ihastuttava. Eka levy on uskomaton.
Starsailoria muuten kuuntelin yks päivä. Mulla on eka ja toka levy, jotka ovat kyllä vähän unohtuneet jo. Muutamia hyviä yksittäisiä biisejä, mutta ei yhtye minun elämässäni koskaan mitenkään merkittäväksi noussut.
Helpotus sinisten suhteen taisi tosiaan olla ennenaikaista. Pari tuntia sen jälkeen, kun olin kirjoittanut tuon edellisen kommentin, kävin lähikaupassa toteamassa, että siellä oli edelleen vaan niitä limited-pusseja, ja koska niitä oli siellä vain kaksi kappaletta, ostin tietysti molemmat varmuuden vuoksi... Mutta toivo kuitenkin elää vielä, onhan niitä tosiaan kai ollut jo saatavilla kauemmin kuin piti.
VastaaPoistaJahas, täytyy siis lähteä metsästämään varastoon. En yhtään ole tajunnut, että niissä tosiaan on limited-leima. Pöh. Mitenköhän tästä nyt sitten jos ne taas häviävät. Tätyy alkaa painostaa Fazeria.
VastaaPoistaMinun puolesta kaikki niiden karmivien Kettu-karkkien tuotantoon käytettävät varat vois ohjata sinisten Mariannien valmistukseen.
Lähikauppa taitaakin vetää jotain säännöstelylinjaa, viimeksi siellä oli taas kaksi sellaista pussia. Tällä kertaa jätin toisen niistä armollisesti jollekulle muulle, kun edellisellä kerralla ostettujakin oli jäljellä vielä puolitoista pussillista. Seuraamme tilanteen kehittymistä jännittyneinä.
VastaaPoistaHahaa! Ne lähikaupan tätöset ovat varmasti huomanneet sinun hulestuvan,, karkkihyllylle pälyilevän katseen ja varmistelevat nyt etteivät pussukat lopu. Niillä on niitä varmaan vielä varastoissa pitkään vielä "vain rajoitetun ajan" -vaiheen päätyttä.
VastaaPoista