Muutin vuoden vaihteessa ja siinä samalla tulin käyneeksi vähän läpi levyhyllyä: pinokaupalla levyjä, joita en ollut kuunnellut aikoihin, jotka olin tyystin unohtanut! Yksi noista unohtuneista albumeista on brittiläisen folkduo Turin Brakesin Ether Song, joka oli yksi vuoden 2003 suursuosikeistani. Täytyy kyllä myöntää, että unohtunutta ei ole vain yhtyeen levy, vaan yhtye ihan kokonaisuudessaankin. Luoja ties, miten monta hienoa albumia Olly Knights ja Gale Paridjanian näiden meitä erottaneiden vuosien aikana on tehnyt. Minä nimittäin ties en.
Jotenkin lontoolaissymppikset siis vain jäivät, unohtuivat levyhyllyn perälle. Koska tarkoituksena on taas aikojen ja matkojen jälkeen tehdä tuttavuutta noiden unohtuneiden levy-ystävien kanssa, päätyi Ether Song tänään kuunteluun. Levy on duon popahtavan folkrockkaava kakkosalbumi, vuodelta 2003 siis. Ilmestyttyään levy ylsi hienosti brittien albumilistalla sijalle 4 ja oli muutenkin varsin kiitelty ja ylistetty. Ja kyllä, on se hieno edelleen! Yhdessä toisen tuon vuoden easygoing-suosikkini, Athleten Vehicles & Animals -debyytin kanssa Ether Song piti minut omana itsenäni, kun paine mennä sekaisin The Darknessista oli kova.
Painkiller on yksi levyn helmistä, yhtyeen läpimurtohitti ja ehdoton hyvänmielen laulu. Vaikka biisin lyriikoita ei ehkä tässä talvisäässä ilman symboliikkaa voikaan fiilistellä, sopii laulu mielestäni päivän kuin päivän aloittajaksi. Sehän suorastaan huutaa: Tästä päivästä on tuleva hyvä!
Painkiller on yksi levyn helmistä, yhtyeen läpimurtohitti ja ehdoton hyvänmielen laulu. Vaikka biisin lyriikoita ei ehkä tässä talvisäässä ilman symboliikkaa voikaan fiilistellä, sopii laulu mielestäni päivän kuin päivän aloittajaksi. Sehän suorastaan huutaa: Tästä päivästä on tuleva hyvä!
Tämä teksti on taas merkki siitä, että olen maailman laiskin uusien juttujen etsijä ja esittelijä. En vain ole ihminen, jonka ensisijainen tarve on surffailla niiden viimeisimpien aaltojen harjoilla. Mutta mihin minä uusia suosikkeja tarvisinkaan, kun en vanhoistakaan pysty pitämään huolta! Puuh! Kuka unohtaa kokonaisen yhtyeen olemassaolon?
Tästä tuli mieleeni, että itselläni on parhaillaan käynnissä tällainen projekti, jonka tarkoituksena on kuunnella aakkosellinen levyhylly alusta loppuun. Olen ollut välillä laiska ja kuunnellut kyllä muutakin. Nyt menen Manicsissa, mutta silti: tuolta on löytynyt sellaisia unohtuneita hyviä levyjä. Minun tapauksessani sellainen oli esimerkiksi - myönnettäköön - British Sea Powerin Do You Like Rock Music?, joka oli tullut ostettua ja niinä aikoina jäi turhan pintapuoliselle kuuntelulle. Vastaan on toisaalta tullut ihan huonojakin levyjä.
VastaaPoistaJotenkin ei tule yllätyksenä, että juuri Turin Brakes unohtuu, koska se vain on jotenkin semmoinen yhtye, vaikka ihan kelpo onkin. Minulle se on vuosien ajan kuulunut bändeihin, joihin pitäisi vain tutustua enemmän, mutta joihin ei sitten kumminkaan ole tullut kunnolla tartuttua. Muistan, että niitä soitettiin MTV:n Alternative Nationissa joskus silloin.
Niin ja vähän vanhemmat jutut ovat hyviä! Joillekuille nekin voivat olla uusia ja vaikkeivät olisikaan, käyvät kyllä hyvästä muistutuksesta, niin kuin tosiaan nyt tämä Turin Brakes tässä. Olen nimittäin senkin huomannut, että musiikkimieltymykset muuttuvat ajassa: pidän tästä yhtyeestä nykyään enemmän kuin olisin pitänyt joskus.
Aah, ei British Sea Powerin Do You Like Rock Music?ia voi unohtaa!!! ;) Yksi parhaista levyistä ikinä ! Nooo, vanhoja levyjä on kiva löytää uudestaa, ne voivat tosiaan kuulostaa kovastikin erilaisilta vuosien tauon jälkeen.
VastaaPoistaItse yritän kuunnella nyt sellaisia levyjä, joihin en ole koskenut aikoihin, vuosiin, kuten tuo Turin Brakes. Pinosin ne tuohon, niitä on aika paljon. Huoh. tarkoittaa siis minun khdalla viikkoja ilman Bluria ja Oasista. Niin sitä jumittuu helposti. Ja joo, onhan siellä huonojakin seassa, pelkään vähän niihin kajoamista.
Ja totta, onhan tuo Turin Brakes vähän sellainen helposti unohtuva, en voi itseäni yksin syyttää. Mukavan päivän kivan harmitonta taustamusiikkia. Ja jos niitä mukavia päiviä on vähän, on tuollaiselle musiikille vähän kysyntää.
Turin Brakesin debyytti oli ja on suuri suosikkini, mutta tämä kakkoslevy jäi aika vähälle kuuntelulle. Osittain varmaan siksi, koska ostin sen vinyylinä - se oli sitä älyvapaata aikaa, kun cd:t julkaistiin kopiosuojattuina ja minä jätin ne ostamatta. Vinyylisoitin on vähän heikossa hapessa, mutta pitääpä spotifoida tätä huomenna. Samalla voisi tietysti tsekata ne lukuisat muut levyt, joita bändi näyttää julkaisseen sitten viime kuuleman...
VastaaPoistaItse löysin yhtyeen vatsa tuon Ether Songin aikaan, mutta debyyttiä olen tunnelmoinut kyllä tuon kakksolevyn jälkeen. Tykkään siitäkin älyttömästi, todella kaunis ja herkkä. Yllättävän erilaisia levyjä kuitenkin. Ether Song on Optimistiin verrattuna astetta popimpi ja hmmm, vähän sähköisempi?
VastaaPoistaJa onhan noita levyjä tullut tosiaan oman Turin Brakes -tauon aikana! Pitäis itsekin päivittää kyllä tilanne.